Tutustuin Pertti Virtasen teokseen Markkinoi ja myy oikein: Sallitut ja kielletyt markkinointikeinot (WSOYpro Oy, 2010). Tarkoituksenani oli tutkia suoramarkkinointia ja sitä koskevia rajoituksia. Olimme puhuneet projektissamme paljon suoramarkkinoinnista, koska tehtävänämme oli jakaa yrityskirjeitä ja mainoksia eri yrityksille. Kirja tarjosi minulle kuitenkin vielä paljon muutakin tietoa, josta oli hyötyä toisessa projektissani, jossa tehtävänämme oli asiakastyytyväisyyskyselyn laatiminen.
Kyselyssämme pyysimme vastanneita merkitsemään kaavakkeeseen oman nimensä ja puhelinnumeronsa, jotta heidän kesken voitaisiin arpoa tuotepalkinto. Kirjasta löytyikin hyvin millaisia tietoja markkinoijat eivät saa kysyä eivätkä säilyttää rekistereissä. Nämä olivat asioita, joita en ollut aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi. Kohdat luettuani alkoi kylmä hiki virrata otsaani pitkin ja käteni tärisivät (kohta kuulette miksi). Tiedot kuuluisi pitää vain ja ainoastaan omana tietonaan, koska ne lasketaan arkaluontoisiksi asioiksi.
Henkilöstölain tarkoittamia arkaluontoisia tietoja ovat:
1. rotu tai etninen alkuperä;
2. henkilön yhteiskunnallinen, poliittinen tai uskonnollinen vakaumus tai ammattiliittoon kuuluminen;
3. rikollinen teko, rangaistus tai muu rikoksen seuraamus;
4. henkilön terveydentila, sairaus tai vammaisuus taikka häneen kohdistetut hoitotoimenpiteet tai niihin verrattavat toimet:
5. henkilön seksuaalinen suuntautuminen tai käyttäytyminen;
6. henkilön sosiaalihuollon tarve tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palvelut, tukitoimet ja muut sosiaalihuollon etuudet. (Lainaus sivulta 95.)
Omasta henkilötunnuksesta oli myös kerrottu, että ihmiset itse antavat turhan helposti muille ulkopuolisille omia henkilötunnuksiaan. Näin he voivat joutua identiteettivarkauksien uhreiksi. Henkilötunnuksiin nimittäin luotetaan ja tunnusta käytetään, jotta ihmisen tunnistus olisi täysin varmaa. Henkilötunnuksen käyttöä onkin rajoitettu elinkeinotoiminnassa seuraaviin tilanteisiin:
o Rekisteröidyn henkilön suostumuksesta
o ”Henkilötunnusta saa käsitellä luotonannossa tai saatavana perimisessä, vakuutus-, luottolaitos-, vuokraus- ja lainaustoiminnassa, luottotietotoiminnassa, terveyden huollossa, sosiaalihuollossa ja muun sosiaaliturvan toteuttamisessa tai virka-, työ- tai muita palvelusuhteita ja niihin liittyviä etuja koskevissa asioissa.” (Lainaus sivulta 96.)
Rekisteriä pitävien yritysten on siis huolehdittava, etteivät he kerää arkaluontoista tietoa. Kerätyt tiedot on myös tarkoin suojattava, etteivät asiakastiedot joudu vääriin käsiin. Luettuani näistä kielletyistä markkinointikeinoista tuli itselleni pienoinen paniikki. Tajusin nyt ensimmäisen kerran kuinka helposti ihmiset jakavat omia tietojaan sen enempää ajattelemattaan, mukaan lukien itseni. Hyvänä esimerkkinä Facebook-profiilit, jossa voi laittaa muille käyttäjille näkyviin omia tietojaan, kuten syntymäajan (, josta puuttuu vain oma henkilötunnuksen loppuosa!), kansalaisuus, poliittinen kanta ja uskonnollinen vakaumus. Eli siis tietoa, joka lasketaan kielletyksi markkinointikeinoksi. Markkinoinnissa näitä tietoja voitaisiin käyttää hyödyksi esim. kohdistamalla markkinointia paremmin ja tarkemmin tietylle ryhmälle. Vaarana on, että markkinointikeinona nämä tiedot leviäisivät vastoin kohdehenkilöiden omaa tahtoa. Vaikka henkilö itse erehtyy kertomaan arkaluontoista tietoa, sitä ei saa käsitellä! Mutta entä Facebook-profiilit, joissa suurin osa käyttäjistä jakaa omia tietojaan? Sieltä voivat siis kaikki, joilla ei ole ystävyyssuhteet tai verkostoituminen mielessään, käydä keräämässä vapaasti tietoa sinusta ja käytättää sitä sinun tietämättäsi. KANNATTAA SIIS KATSOA MITÄ TIETOJA MARKKINOIJANA PYYTÄÄ KULUTTAJILTA JA MITÄ TIETOA ITSESTÄÄN JAKAA JA MISSÄ!
Paniikkikohtauksen partaalla,
Mervi
P.S. Harkitsin jo tosissani Facebookin käytön lopettamista, mutta se olisi sosiaalinen itsemurha. Toivon siis, ettei asetuksilla suojatut tietoni leviä kaikkien käyttäjien ja ulkopuolisten nähtäville. Toivossa on hyvä elää…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti