Uusi ja vanha ovat suhteellisia käsitteitä. Mutta mikä on uutta ja milloin uudesta tulee vanhaa? Jari Juslén jakoi kirjassaan Netti mullistaa markkinoinnin vanhan markkinoinnin (outbound-markkinointi) ja uuden markkinoinnin (inbound-markkinointi) seuraavasti:
Outbound-markkinointi
o sanomalehti- ja aikakauslehtimainonta
o televisio- ja radiomainonta
o ulkomainonta
o messut ja näyttelyt
o Internet-mainonta
o telemarkkinointi
o sähköpostimarkkinointi
Outbound-markkinoinnin tehon sanotaan olevan laskussa ja kustannusten nousussa, koska ihmiset muuttavat median käyttöään ja pystyvät väistämään mainontaa tehokkaasti. Mainosviestien jatkuvasti kasvava määrä tekee erottumisen hankalaksi, joten asiakkaiden itsenä tuottama markkinointiviestintä koetaan paljon luotettavammaksi kuin mainonta.
Inbound-markkinointi
o omilla internet-sivuilla julkaistava sisältö
o asiakkaan tietotarpeeseen sopeutetut laskeutumissivut
o blogit, wikit ja keskustelufoorumit
o internetissä julkaistavat tiedotteet
o sosiaalinen media
o hakukonenäkyvyyden varmistaminen ja hakusanamarkkinointi
o tilattava sisältö verkkosyötteenä ja/tai sähköpostijakeluna
o internetissä leviävät ilmiöt
Keskeistä uudessa markkinoinnissa on asiakkaan suostumus vastaanottaa markkinointiviestejä. Asiakkaat itse ”löytävät” markkinoijan etsiessään ratkaisuja ongelmiinsa, eikä asiakasta keskeytetä markkinointiviestillä silloin kun hän ei sitä halua.
Jako on mielestäni onnistunut ja havainnollistaa nyt mihin vedän uuden ja vanhan markkinoinnin rajan. En kuitenkaan halua luottaa uuden markkinoinnin tehokkuuteen. Odotetaanko kaikkien ihmisten pysyvän tekniikan perässä? Minunkin? En ole tekniikan ihmelapsi ja suhtaudun todella varauksella kaikkeen teknologiaan.
Uudella markkinoinnilla on hyvät ja huonot puolensa. Ensinnäkin ei tarvitse kestää konemaista keskustelua puhelinmyyjien kanssa. Ketään ei myöskään ole tuputtamassa minulle mitään, jos en jotain halua. Mutta entä jos haluan? Miten löydän ne internetin omasta ulottuvuudestaan. Vaikka hakukoneet ja -sanat tuovat järjestystä internetin loputtomaan ”maailmankaikkeuteen”, voinko olla varma, että löydän etsimäni? En myöskään voi olla varma internetin tarjoaman tiedon paikkansapitävyydestä. On blogit, wikit ja keskustelut, mutten voi tietää todellisuudessa ketä minulle tietoa tarjoaa.
Vanhaa markkinointia sai nähdä ympärillään kun liikkui kaupungilla. Ne koristivat bussin kylkiä ja liikkeiden ikkunoita. Kun avasi lehden, tv:n tai radion, sai aina katsella mainoksia, niitä kuukauden parhaita sekunteja kyllästymiseen asti. Vanha markkinointi oli paikoittain pakonomaista tuputusta, kun lehtimyyjät tarjosivat keltaisen lehdistön uutisia kuukauden ilmaiseksi, mutta ainahan puhelun voi katkaista. Ei lehtimyyjää voi syyttää turhasta ostoksesta, jos itse lupautuu tilaamaan kyseisen numeron.
Sanokaa minua vanhanaikaiseksi, mutta haluan edelleen nähdä vanhaa markkinointia ympärilläni. Ihmiset saavat kaupitella minulle mitä mainoksia haluavat, mutta en halua, että markkinointi tapahtuu vain ja ainoastaan Internetin avulla. Minusta Internetin välityksellä käytävä markkinointi on vain edennyt liian kovaa vauhtia… Esimerkkinä juuri uutisoitu Wikileaks-vuoto, kuinka moni meistä olisi oikeasti saanut tietoonsa kaiken tapahtuneen, jos asiasta ei olisi uutisoitu myös vanhojen markkinointivälineiden avulla?
Toisaalta olen lukenut vasta yhden teoksen uudesta ja vanhasta markkinoinnista, joten mikä minä olen sanomaan, kumpi markkinoinnin keino on parempi. Toivoisin vain, etteivät ihmiset unohda vanhaa markkinointia, sillä joskus senkin markkinointikeinot voivat olla parempi vaihtoehto uuteen verrattuna. Ehkä mielipiteeni muuttuvat jo seuraavan kirjan luettuani ja saatuani lisää tietoa internetin omasta maailmasta. Internet vain on sellainen asia, jota en vielä ymmärrä tarpeeksi hyvin ja ehkäpä se siinä minua niin pelottaa (+ se suunnaton vauhti, jolla olemme siirtyneet vain ja ainoastaan internetin käyttöön).
-Mervi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti