Millä perusteella uuden ja vanhan markkinoinnin erottaa toisistaan? Mihin se raja vedetään? Joissakin tilanteissa tää raja voi olla melko häilyväkin, ja mun mielestä Jari Juslén (Netti mullistaa markkinoinnin) sanoo hyvin: "Markkinointiin on vuosien ja vuosikymmenten kuluessa syntynyt yleisesti hyväksyttyjä määritelmiä ja käytäntöjä, joiden hallinnan katsotaan kuuluvan hyvään markkinoinnin osaamiseen." Jospa lähdetään siis tästä.
Itse purkaisin tätä aihetta Juslénin kirjassa määrittellyillä pelisäännöillä:
Markkinoinnin vanhat pelisäännöt
- tuote markkinoinnin lähtökohtana
- markkinointi on enimmäkseen mainontaa ja muuta yksisuuntaista viesintää massamedioiden avulla
- markkinointi on toimintaa, jonka tärkein tehtävä on pakottaa asiakas vastaanottamaan tuote- ja muita markkinointiviestejä
- segmentointi etupäässä demografiatekijöiden perusteella
- mainonnalla keskeinen rooli brändien luomisessa
- markkinoijalla on tarve kontrolloida kaikkea viestintää
- brändin arvon määrittely tapahtuu tunnettuuden ja mielikuvien avulla
- markkinointi ja tiedottaminen ovat irrallisia toisistaan, organisointi täysin omansa
- tiedottaminen suunnataan etupäässä ammattimedioille, joiden toivotaan välittävän viesti eteenpäin sen kohdeyleisölle
- markkinoinnin ja tiedostamisen tuloksellisuutta mitataan organisaation kokonaistavoitteista irrallisilla, lähinnä omaan tekemiseen liittyvillä mittareilla
Markkinoinnin uudet pelisäännöt
- markkinoinnissa on kyse asiakkaista, ei tuotteista
- markkinointi on paljon muutakin kuin mainontaa
- sisältö markkinoinnin tärkein väline
- viestinnän kontrolli siirtyy markkinoijilta asiakkaille
- markkinointi perustuu suostumukseen, ei pakottamiseen
- tiedottaminen voidaan suunnata suoraan asiakkaille ilman välikäsiä
- kyky luoda vuorovaikutusta ja sitoutumista on tärkeämpi brändin arvon mittari kuin tunnettuus
- markkinoinnissa tärkeintä tulla löydetyksi, ei työntää viestejä kohti asiakkaita
- markkinointi ja tiedottaminen yhdistyvät Internetissä
- ed. tavoitteet johdetaan organisaation kokonaistavoitteista
Lisäksi Juslén kertoo teoksessaan in- ja outbound markkinoinneista, joista inbound(vetävä) edustaa uutta markkinoinnin ajattelumallia, ja outbound(työntävä) taas vastaavasti vanhaa. Termit saattavat olla outoja, mutta niiden suomennokset avaavat tarkoitusta paremmin. Kuten edelläolevista pelisäännöistä tuli ilmi, vanhassa mallissa ajateltiin markkinoinnin olevan ihmisiä pakottava väline ostokäyttäytymiseen. Ei kai ostaminen ole mielekästä pakon alla, joten tällainen ajattelumalli oli osaksi asiakkaita poistyöntävä.
Vastaavasti uusissa pelisäännöissä korostetaan asiakkaan omia käsityksiä ja suostumusta ostopäätökseen. Mitään ei enää tuputeta pakottamalla, vaan asiakkaalla saa olla myös omat mielipiteet ja hän ostaa sitä mitä haluaa, jos haluaa.
Juslénin pointit on mun mielestä tosi hyviä ja erottelee uuden ja vanhan markkinointitavan ymmärrettävällä tavalla. Pakottamis-suostumis-vertailu on mainio. Yleisesti kuitenkin itte ajattelen, että vanha markkinointi ehkä sisälsi ulkoista, konkreettista mediaa hieman monipuolisemmin kuin uusi. Televisiota, radiota, lehtiä ja muuta kirjoitettua mediaa käytettiin enemmän kuin nykyään. Nykypäivänä tää uusi markkinointi on löytänyt Internetin, nopean ja kätevän väylän kaikelle toiminnalle. Totta kuitenkin on, että suuri osa tällaisesta mainonnasta menee ohi korvien ja nettisivujen mainoksiinkin kehittyy vähitellen toleranssi, jolloin niitä ei enää edes huomaa. Pitäis siis löytää tähänki asiaan se kultainen keskitie, että mitä mediaa nyt sitten käyttäis.
Miks kaikki siis muuttaa vanhaa uudeksi ja aina vaan uudemmaksi koko ajan?
"Markkinointiin on vuosien ja vuosikymmenten kuluessa syntynyt yleisesti hyväksyttyjä määritelmiä ja käytäntöjä, joiden hallinnan katsotaan kuuluvan hyvään markkinoinnin osaamiseen." Siinähän se, kaikki tää on yleisesti hyväksyttävää.
-Eveliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti