Neuro neuro

Luinpas tässä keväällä Martti Lindstromin teoksen Buyology - Ostamisen anatomia, 2009.

Ryhmässämme on käynyt kova kohina koko kevään ajan ko. kirjasta, ja Sirpahan sen taisi ensimmäisenä meistä bongata :) Hyvää palautetta tuli monesta suunnasta ja aivan pakkohan se oli itse kokeilla mitä kaikkea fiksua noiden kansien välistä löytyykään..
Eikä voi muuta sanoa kuin aivan mahtava, tällä hetkellä yksi lempikirjoistani tässä markkinoinnin saralla!

Kirja siis käsittelee neuromarkkinointia, jota Lindstrom kuvaileekin osuvasti 
"avaimena ostamisen anatomiaan, tunteisiin ja haluihin, jotka ohjaavat jokapäiväisiä ostopäätöksiämme". Kirja saattaa jonkun mielestä mennä turhan syvälle neurotieteiden syövereihin kaikilla fMRI-laitteella saaduilla tutkimustuloksillaan, mutta onnekseni satun itse olemaan kiinnostunut myös tällaisista näkökannoista. Kirja paljasti ihmisen aivoista kyllä sellaisiakin kummallisia kytköksiä jotka todellakin näyttävät vaikuttavan kuluttamiseemme.
Esim. jos aivomme selvästi halajavat jotain tuotetta, aivotoiminta on usein hyvin lähellä vastenmielisten asioiden ajattelua, mutta saa silti meidät tekemään ostopäätöksen. Ja sama homma toimii myös toiseen suuntaan. 
Etkö aivan ymmärtänyt? Saanen sitten suositella tätä kirjaa :P

Kirja sisälsi todella paljon esimerkkejä maailmalla tunnetuista brändeistä (Nokia, Ipod, Apple ja vaikka Toblerone) ja siitä, miten ne ovat nostaneet itsensä pysyvästi pinnalle markkinoinnin oveluudella ja käytännössä huijaamalla ihmisten aivoja oikealla tavalla.
Myös niinkin arkipäiväinen asia kuin tupakka on yksi erityisen markkinointitavan omaavista brändätyistä tuotteista. Vaikka askin kylkeen on joissain maissa laitettu kuva keuhkosyövän runtelemista keuhkoista tai irtoavista hampaista, moni kassatäti kysyy rutiininomaisesti askia antaessaan kumman kuvan asiakas haluaa valita. Ja asiakashan valitsee ja poistuu tyytyväisenä, ehkä järjen varoittaessa mutta mielen ei. 
Miksi? Lue kirja :P

Aivan pakko vielä sanoa, että kirja mielenkiintoisin luku oli peilineuronit. Ne liittyvät ihmiselle luontaiseen ominaisuuteen, matkimiseen. Oletko esim. koskaan miettinyt, miksi silmäsi kostuvat, kun elokuvan hahmo itkee? Tai miksi hypähdät sohvallasi kun lempiurheilijasi onnistuu rangaistuspotkussaan? Peilineuronit saavat meidät tuntemaan, kuin olisimme itse tehneet tuon kaiken näkemämme. Ne myös selittävät, miksi esim. hymyilemme nähdessämme jonkun, joka on onnellinen. Peilineuronit toimivat myös toiseen suuntaan, jolloin voimme tuntea helposti vaikka vahingoniloa.


Mielenkiintoista etten sanoisi..

- Eveliina